Mies yritti myydä naapurilleen uutta koiraa. "Tämä on puhuva koira," hän sanoi. "Ja voit saada sen kahdella kympillä." Naapuri sanoi, "Ketä sinä luulet narraavasi tällä puhuva koira jutulla? Eihän sellaisia eläimiä olekaan." Äkkiä koira katsoi kyynelet silmissään miestä silmiin. "Olkaa kiltti herra ja ostakaa minut," koira aneli. "Tämä mies on julma. Hän ei koskaan osta minulle ruokaa, ei koskaan kylvetä minua, ei koskaan vie minua kävelyllä. Olen ollut Amerikan rikkain temppukoira. Olen aikaisemmin esiintynyt kuninkaille. Olin armeijassa ja minulle on myönnetty kunniamerkki kymmenen kertaa." "Hei!" sanoi naapuri. "Se osaa puhua. Miksi sinä haluat myydä sen kahdella kympillä?" "Koska," sanoi myyjä, "Alan olla väsynyt kaikkiin sen valheisiin."

Urho Kekkonen oli lomallaan hiihtämässä Lapissa. Koko päivän hiihdeltyään hän tuli nälkäisenä ja väsyneenä erään talon pihaan. Talon ovi ei ollut lukossa. Urkki koputteli ovelle ja huuteli, että vieraita tuli. Ketään ei kuitenkaan ollut kotona. Talo oli kuitenkin asuttu, sillä tupa oli lämmin. Nälissään Urkki alkoi etsiä ruokaa. Muuta ei löytynyt kuin ruisleipää, voita ja vanhaa kaurapuuroa. Niitä Urkki sitten söikin hyvällä ruokahalulla. Sitten tuli talon asukas, viisissäkymmenissä oleva vanhapoika kotiin. Kekkonen esittäytyi, selitti mitä oli tehnyt ja kysyi syömänsä ruoan hintaa. Talon asukas tuumi:
- Jos vaikka viis markhoo leivästä ja voista.
- Entäs siitä kaurapuurosta? Kekkonen tiedusteli.
- Siitä mie en ota mithää. Mie olen kolome päivhää hautonu sillä paisetta persiessäni, ja oisin heithäny sen tännään pois.

Hirviötytöt juttelevat:
- Olin niin vihainen poikaystävälleni, että meinasin potkaista häneltä hampaat suusta.
- Miksi et sitten tehnyt sitä?
- Miksi minun pitäisi parantaa hänen ulkonäköään?