← takaisin
Eräässä linnassa oli juhlat. Kuningas kehotti palvelijaa hakemaan lisää viiniä. Palvelija lähti. Kun hän oli kellarissa, hän kuuli jonkun sanovan:
- Punainen käsi.
Ripein askelin hän tuli pois eikä uskaltanut enää mennä takaisin. Prinsessa koetti vuorollaan ja meni alas kellariin. Hänkin kuuli äänen:
- Punainen käsi.
Nyt kuningas halusi katsoa, mikä siellä kellarissa oikein pelotti. Ollessaan kellarissa kuningas kuuli äänen:
- Punainen käsi TÄSSÄ SE ON! (Oma käsi työnnetään kerrottaessa kuulijan eteen.)
Eräs mies oli ostanut vanhan talon. Hän käveli ovesta sisään. Portaat narisivat ja ovet rasahtelivat. Mies astui pimeään huoneeseen. Sieltä kuului viiltävä huuto:
- Rotat syövät evääni!
Eräs poika asui pimeässä metsässä yksin omassa mökissään. Yöllä kello 23.55 hän kuuli äänen, joka kutsui häntä:
- Ville, Ville, Ville!
Ville ajatteli, että jos hän vielä ensi yönä kuulee äänen, hän menee katsomaan, mikä se on. Seuraavana yönä kello 24 hän kuuli jälleen:
- Ville, Ville, Ville!
Ville meni ulos ja tuli erään luolan suulle. Luolan suulla Ville kuuli sanat yhä kovemmalla ja kovemmalla äänellä. Ville kulki eteenpäin ja tuli mutkan kohdalle. Ääni huusi korviin koskevalla äänellä:
- Ville, Ville PÖH!
Eräällä miehellä oli ollut kultahammas ja sitä alettiin etsiä hänen haudastaan mutta sitä ei löytynytkään.
(Kun kertomuksessa on päästy tähän asti, näytetään etusormella sitä, jolle kerrotaan ja sanotaan yhtäkkiä:)
- SINÄ OLET SEN OTTANUT!
Elipä ennen, kauan sitten, vanha eukko pienessä mökissä Kummitusvuorella. Joka ilta kun hän meni maata, valot sammuivat itsestään ja ikkunat aukenivat naristen ja tuuli puhalsi sisälle. Ja tätä menoa jatkui monta vuotta. Arvaa kuka se kummitus oli? SINÄ!
Eräs mies asui kerran vanhassa korttelissa. Eräänä iltana mies oli ravintolassa ja hän oli vähän ottanut. Hän lähti kävelemään kotiaan kohti. Kun hän oli kävellyt vähän matkaa, hän huomasi, että häntä seurattiin. Mies huomasi että varjolla, joka häntä seurasi, ei ollut käsiä eikä jalkoja, oli vain vaalea hahmo. Mies yritti olla rohkea. Hän käveli kotitalonsa ovelle. Hän avasi oven ja aikoi sytyttää valon mutta valo ei syttynyt. Mies lähti kiipeämään rappusia ylös. Toisessa kerroksessa hän aikoi jatkaa hissillä ylöspäin mutta hissi ei toiminut ja varjo seurasi häntä yhä. Sitten hän nousi portaat ja aukaisi kotinsa oven. Hän yritti sytyttää valon mutta valo ei syttynyt. Sitten hän meni kylpyhuoneeseen, varjo seurasi häntä yhä. Mies otti partaterän, ajoi partansa ja meni makuuhuoneeseen, riisuutui ja vetäisi varovasti peiton ja SIELLÄ SE OLI!
Eräs mies lähestyi taloa yöllä. Hän käveli sisälle ja sytytti kynttilän. Ovi narahti miehen takana. Varjo lähestyi. Mies tunsi kuuman hengityksen niskassaan. BÖÖ!
Haudattu jalkapuoli kulkee rauhattomana ja kysyy:
- Missä minun jalkani on? Missä minun jalkani on? Missä minun jalkani on?
(Kertoja on koko ajan puhunut kuiskaten ja yhtäkkiä tarttuu jonkun jalkaan ja huutaa:)
- TÄSSÄ SE ON!
Kello kahdeksan lyö, ovi narahtaa. Kello yhdeksän lyö, ovi aukeaa. Kello kymmenen lyö, veitsi välähtää. Kello yksitoista lyö, kurkku katkeaa. Kello kaksitoista lyö, voileipä on valmis.
Kello kaksitoista lyö, on keskiyö, aaveet ulisee ja puut humisee. Yhtäkkiä kuuluu uninen rääkäisy:
- Äiti, missä mun pissapotta on?
Kello kaksitoista lyö. Yöllä ovi narahtaa, punaista tahmeaa ainetta tippuu lattialle, kellarista kuuluu huuto:
- Äiti, mä otin mansikkahilloa!
Kello löi kaksitoista. Veitsi välähti, kurkku katkesi, yössä kiiri karmea huuto:
- Isä, tee mullekin kurkkuvoileipä!
Kello löi kaksitoista keskiyöllä. Eräs mies käveli pimeällä kadulla. Pimeän kadun varrella oli pimeä portti. Pimeän portin takana oli pimeä piha. Pimeällä pimeällä pihalla oli pimeä pimeä käytävä ja pimeän käytävän päässä oli pimeä pimeä talo. Tämä mies avasi pimeän pimeän portin, käveli pimeän pihan poikki pimeää pimeää käytävää pitkin pimeän talon ovelle ja avasi sen. Ovi narahti, veitsi kilahti, kuuluu huuto:
- Äiti, tuo potta!
Kerran eräs perhe aikoi ruveta syömään päivällistä. Perheenäiti huomasi, että pöydässä ei ollut sillipurkkia. Äiti käski tyttären mennä hakemaan sillipurkin kellarista. Tyttö meni kellariin. Juuri kun hän oli ottamassa sillipurkkia kuului ääni:
- Jos kosket sillipurkkiin, kuolet yöllä kello kaksitoista.
Tyttö juoksi nopeasti keittiöön ilman sillipurkkia. Kun hän kertoi asiasta, kukaan ei uskonut. Poika lähetettiin hakemaan sillipurkkia ja hänelle kävi samalla lailla. Sitten isä lähti hakemaan sitä, ja juuri kun hän oli ottamassa sillipurkin käteensä kuului ääni:
- Jos kosket sillipurkkiin, kuolet yöllä kello kaksitoista.
Isä otti sillipurkin ja juoksi keittiöön. Sillipurkki syötiin tyhjäksi. Isä meni levottomana nukkumaan. Yöllä isä ei saanut unta. Kello löi juuri kahdettatoista lyöntiään, kun ovi pimeään huoneeseen avautui. Sarana narahti. Isän sydän tykytti. Juuri silloin kuului ovelta kimeä ääni:
- Isä, mulla on pisuhätä!
Ovella seisoi perheen kuopus potta kädessä.
Kerran mies ja nainen olivat automatkalla. Nainen käski miehen pysäyttää auton ja meni metsään kävelemään. Kun hän tuli metsästä, hän oli poissaolevan näköinen. Taas nainen meni metsään, tuli takaisin ja oli aivan samanlainen. Kun nainen lähti kolmannen kerran metsään, mies lähti seuraamaan häntä. Hän huomasi, että nainen kulki puiden läpi kuin henkiolento. Mies pelästyi, mutta jatkoi matkaa. He saapuivat kirkon luo ja nainen kulki kirkon seinien läpi. Kun mies kulki yhä naisen perässä, nainen kääntyi äkkiä ja huusi PÖÖ!
Kirkon raunioilla kummitteli. Miehet päättivät lähteä tutkimaan. Ensimmäinen mies lähti. Toinen mies lähti. Kolmas mies lähti. Neljäs mies lähti. Viides mies lähti. Kuudes mies lähti. Sitten lähti seitsemäs mies. Hän nousi ensimmäiseen kerrokseen. Kuunteli, ei kuulunut mitään. Hän nousi toiseen kerrokseen ja kuunteli, ei kuulunut mitään. Hän nousi kolmanteen kerrokseen, näki valkoisen oven, kuunteli, ei kuulunut mitään. Hän raotti ovea, ei kuulunut mitään. Mies avasi oven, astui sisään, ei kuulunut eikä näkynyt mitään. (Lopuksi kiljaistaan, jotta kuuntelijat pelästyvät.)
Oli kerran mies ja nainen. Naisella oli kädessä jokin vika ja naiselle laitettiin kultainen käsi. Kun nainen kuoli, mies joutui suuriin rahavaikeuksiin, kaivoi haudan auki ja otti vaimoltaan kultakäden. Seuraavana yönä mies heräsi siihen, että ulkoa kuului naisen ääni, joka kysyi:
- Kuka vei kultakäden? Kuka vei kultakäden?
Ääni tuli aina vain lähemmäksi ja lopulta se oli jo aivan miehen alapuolella. Se sanoi:
- Kuka vei kultakäden? SINÄ!
Oli kerran mies, joka sai kirjeen. Kirjeessä luki, milloin mies kuolee. Kuukausi oli lokakuu ja päivä viidestoista, kello kaksitoista yöllä. Nyt oli heinäkuu. Aika kului hitaasti, eikä työ maistunut miehelle. Sitten tuli se päivä, jolloin miehen oli määrä kuolla. Hän lähti töihin ja teki työnsä hutiloiden. Kun mies palasi töistä, hän koetti syödä mutta ruoka ei maittanut. Hän alkoi katsella televisiota mutta sieltä ei tullut mitään mielenkiintoista. Hän yritti lukea mutta se ei kiinnostanut, ja niin hän meni sänkyyn. Kello oli viittä vaille kaksitoista. Aika kului matelemalla. Enää oli puoli minuuttia aikaa. Sitten kello löi kaksitoista. Alkoi kuulua askelten ääntä, ne lähestyivät. Miehen sydän alkoi takoa kiivaasti. Sydän melkein hyppäsi kurkkuun kun ovelle kolkutettiin. Sieltä tuli hänen poikansa sanoen:
- Isä, minun on jano.
Oli kerran musta kaupunki. Mustassa kaupungissa oli musta talo. Mustassa talossa oli musta huone. Mustassa huoneessa oli musta pöytä. Mustan pöydän päällä oli musta arkku ja mustassa arkussa oli miesten valkoiset KALSARIT!
Oli kerran musta kylä, josta erkani musta tie. Tien vieressä oli musta kyltti. Se osoitti mustaan taloon. Talossa oli musta huone. Huoneessa oli musta arkku ja arkussa olit SINÄ!
Oli kerran nainen, jonka nimi oli Lyydia. Tämä nainen oli murhannut miehensä ja piilottanut ruumiin ullakolle. Eräänä yönä Lyydia kuuli ääniä ullakolta. Ääni sanoi:
- Lyydia, olen tulossa tappamaan sinut!
Sitten kuului askel.
- Olen astunut jo yhden askelman.
Seuraavana yönä kuului taas ääni:
- Lyydia, olen tulossa tappamaan sinut, olen astunut jo kaksi askelmaa.
Talon portaissa oli 16 askelmaa. Joka yö kuului ääni ja askel, ja murhattu mies tuli lähemmäksi. Kuudentenatoista yönä kuului ääni:
- Lyydia, olen tulossa tappamaan sinut, olen astunut jo kuusitoista askelmaa, mutta nyt minä PUTOAN!
Oli keskiyö ja kirkonkello löi kaksitoista kertaa. Eräs mies käveli perunamaan poikki ja pysähtyi äkkiä. Jostakin kuului ääni, joka sanoi:
- Jos astut askeleenkin eteenpäin, sinulle tapahtuu kummia ensi yönä, kun kello lyö kaksitoista.
Kun kello seuraavana yönä löi kaksitoista, mies kuuli äänen:
- Nyt minä olen sinun pihallasi, nyt minä astun sinun kynnyksellesi, nyt minä aukaisen sinun makuuhuoneesi oven, nyt minä olen sinun sänkysi vieressä ja nyt minä ISKEN! (Viimeinen sana rääkäistään kovaa.)
Oli mustan musta maa. Siellä mustan mustassa maassa oli mustan musta talo. Siellä mustan mustassa talossa oli mustan musta huone. Siellä mustan mustassa huoneessa oli mustan musta nurkka. Siellä mustan mustassa nurkassa oli mustan musta arkku ja siellä mustan mustassa arkussa oli mustan musta KIRPPU!
Olin menossa kerran illalla erään kaverini luo, joka oli antanut osoitteensa minulle ja pyytänyt käymään. Kun saavuin pihalle, alkoi minusta jo tuntua vähän omituiselta. Talo oli aivan hylätyn näköinen ja se oli erillään muista taloista. Kävelin rauhallisesti sisään ja aloin huhuilla talonväkeä, mutta kukaan ei vastannut. Kävelin narisevat portaat ylös, ja silloin se tapahtui. Taakseni hiipi mies, veitsi välähti ja kurkku katkesi. Ja niin oli herkullinen kurkkuvoileipä valmis!
Oli neljä veljestä. He lähtivät uudenvuodenyönä kylän kellotorniin. Taru kertoi, että jos sinne meni yöllä kello kaksitoista, sieltä ei päässyt koskaan pois. Veljekset päättivät mennä yksitellen. Kun kolme heistä oli mennyt torniin eikä ollut tullut takaisin, tuli neljännen vuoro. Ensin vastassa oli suuri tammiovi. Kun se oli aukaistu, edessä oli toinen ovi. Hän aukaisi senkin ja melkein pyörtyi lattialle. Hän näki - PÖH!
Olin kerran illalla kävelyllä ja menin erääseen vanhaan linnaan. Siellä oli pitkä käytävä. Kävelin sitä pitkin ja näin sen päässä oven. Astelin eteenpäin. Kun olin oven luona, avasin sen ja näin verenpunaiset seinät. Siellä putoili katosta veritippoja. Korvissani soi:
- Veritippa tip... tip... veritippa... tip... tip... tip... tip... tip... tip.
Kuljin eteenpäin, vaikka pelkäsin kauheasti. Näin senkin käytävän päässä suljetun oven. Avasin sen hiljaa. Ovi narisi, nirsk narsk... Sisällä oli samanlainen käytävä, mutta sen seinillä roikkui verisiä käsiä. Kävelin toiseen päähän ja siellä oli vain komero. Avasin sen ja sieltä tuli esiin PÖÖ!
Olipa kerran Viiden Ristin salaseura. Siinä oli jäseninä viisi miestä ja heillä oli kokous eräänä kuutamoyönä. Ensimmäinen jäsen saapui kokouspaikkaan ja näki vaalean varjon. Jäsen huomasi, että se leijui ilmassa ja pään kohdalla oli reikä. Näytti siltä kuin tyhjässä päässä olisivat olleet hehkuvat silmät. Varjo kohotti hitaasti luisen kätensä tarttuakseen mieheen, ja mies näki, että siitä loisti aavemaista valoa. Se tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Mies oli jähmettynyt paikoilleen kuin kuvapatsas. Silloin haamu sai otteen miehestä ja PÖÖ!
Pimeästä kuuluu kaamea ääni:
- Ostakaa nakkimakkaroita!
Satoi rankasti. Erään miehen auto oli pysähtynyt tielle. Mies nousi autosta ja avasi konepellin, tutki moottoria, mutta ei löytänyt vikaa. Mies huomasi synkännäköisen talon sadan metrin päässä. Hän suuntasi sinne kulkunsa. Mies koputti talon oveen ja huomasi samassa että se oli auki. Hän astui sisälle talon hämäryyteen ja joutui outoon käytävään, jossa oli sivuhuoneita. Hän astui ensimmäiseen huoneeseen ja näki siellä arkun. Hän avasi kannen ja huomasi arkun sisältävän pistoolin lippaita. Seuraavassakin huoneessa oli arkku ja se sisälsi maanalaisen järjestön lippuja. Mies astui kolmanteen huoneeseen ja näki taas arkun. Kun hän avasi arkun kannen, hän kavahti askeleen taaksepäin, sillä arkku sisälsi pääkalloja. Mies jatkoi jo hiukan pelokkaasti matkaansa, sillä yksi huone oli vielä jäljellä. Hän astui sekavin tuntein huoneeseen, joka oli hienompi kuin edelliset. Hän avasi vapisevin käsin arkun kannen, katsoi sisään ja SE OLI TYHJÄ!
Tyttö asui äitinsä kanssa. Kerran tyttö kuuli kaapista äänen:
- Jos avaat tämän kaapin, tapahtuu kauheita.
Tyttö ei avannutkaan. Mutta kerran hän ei muistanut, mitä kaappi oli sanonut, vaan avasi sen. Silloin kaapista kuului YÄÄH!
Ukko ja akka kävivät jokaisella paikkakunnalla, missä oli vanha kirkko. Ukko meni kirkkoon ja akka jäi ulos. Yhdellä paikkakunnalla akka meni katsomaan, mitä ukko siellä teki. Akka näki, että ukko söi vanhoja luita kirkon lattian alla olevista arkuista. Akka sanoi:
- Nyt minä tiedän, mitä sinä teet.
Ukko huusi:
- Nyt minä SYÖN SINUT!