takaisin

Huumoritekstit

← edellinen juttu   seuraava juttu →

Vastaus karhukirjeeseen 2

Arvoisa vastaanottaja,

Olen aivan äskettäin vastaanottanut kiihkeän kirjeenne koskien maksamatta jäänyttä laskua. Kirjeessänne väitätte voivanne aiheuttaa ongelmia, koska lasku olisi pitänyt maksaa jo aikoja sitten, ettekä ymmärrä miksi en ole niin toiminut. Kun kerran puhutte ongelmista, niin sallikaa minun valistaa Teitä. Vuonna 1981 ostin velaksi sahalaitoksen, 1982 härkävaunut, reen, kaksi hevosta, haulikon, traktorin, Colt-merkkisen aseen sekä pari tiinettä sikaa. Vuonna 1983 sahalaitos paloi, jättämättä mitään jäljelle paitsi valtavan tuhkakasan. Toinen hevosista kuoli, toisen lainasin eräälle mustalaiselle, joka antoi sen kuolla nälkään. Silloin liityin kirkkoon. Vuonna 1984 kuoli isäni ja veljeni hirtettiin hevosvarkaudesta. Ratatyömies teki tyttäreni paksuksi ja minun oli pakko maksaa lääkärille 4000 markkaa estääkseni äpärää tulemasta sukulaisekseni. Vuonna 1985 toinen pojistani sai sikotaudin, joka levisi myöskin alapäähän ja hänet oli kuohittava, hänen henkensä pelastamiseksi.

Eräänä päivänä lähdin kalastamaan, vene kaatui ja menetin isoimman koskaan näkemäni kalan ja kaksi pojistani hukkui. Kumpaakaan heistä ei ollut kuohittu. Vuonna 1987 vaimoni lähti lätkimään nekrun kanssa jättäen kuitenkin pari mustaa kakaraa muistoksi. Minä taas menin naimisiin piian kanssa pitääkseni kustannukset alhaalla. Kun piika oli kylmä kuin peruna eikä saanut koskaan sängyssä niin käännyin lääkärin puoleen. Lääkäri kehoitti minua säikäyttämään vaimoni siinä vaiheessa kun hän oli saamaisillaan. Niinpä otin haulikon mukaani sänkyyn ja kun katsoin ajan olevan kypsä, asetin haulikon piipun ulos ikkunasta ja laukaisin aseen. Silloin vaimoni paskansi sänkyyn ja itse tulin ampuneeksi parhaan lehmäni. Vuonna 1989 paloi loput rakennuksista ja rupesin ryyppäämään. Siitä tuli tapa, josta luovuin vasta kun minulla ei ollut muuta jäljellä kuin vesitiivis kello ja munuaiongelma. Yhteen aikaan en tehnyt muuta kuin vedin kelloa ja juoksin yhteenään kusella.

Seuraavana vuonna tulin taas järkiini ja päätin yrittää vielä kerran. Ostin sitovan elonleikkuukoneen, puimurin ja lanoitteen levittäjän, mutta pyörremyrsky puhalsi kamat aina seuraavaan kuntaan saakka. Vaimoni löi kimpsunsa yhteen erään kulkukauppiaan kanssa, poikani pyyhkäisi perseensä rotanmyrkkyyn upotetulla maissintähkällä ja joku äpärä ampui pois palkintohärkäni kivespussit. Nyt olen niin köyhä, että jos paskantaminen maksaisi pennin, minun olisi oksennettava. Yritys saada rahaa minulta on kuin yrittäisi pistää voita villikissan perseeseen sukkapuikolla, ja nyt Te väitätte voivanne aiheuttaa minulle ongelmia. Ainut mitä voin siihen sanoa on se, että olette sydämellisesti tervetulleita yrittämään.

Entinen tilanomistaja, nykyinen puhelinmyyjä

Tekstin arvosana: TähtiTähtiTähtiTähti   4.41 / 5 (29 ääntä)